Harvalla esineellä on kykyä parantaa maailmaa yhtä paljon kuin kondomilla. Siksi on erittäin valitettavaa, että yksinkertaisen kumiesineen käytön tiellä on yhä edelleen tietämättömyyttä, ennakkoluuloja ja jopa suoranaista taikauskoa. Tilanteeseen selvästi turhautuneen hattulalaisen tietokirjailijapariskunnan Tiia ja Petja Aarnipuun Kondomikirja onkin hatunnoston arvoinen yritys häivyttää aiheeseen liittyvää turhaa häveliäisyyttä ja tehdä kondomin käytöstä mahdollisimman arkipäiväistä. Viihteelliseen muotoon puettu tiivis tietopaketti tarjoaa perustietoutta niin kondomin historiasta kuin nykypäivästä sekä luonnollisesti runsaasti vinkkejä ja käyttöohjeita. Aarnipuut kannustavat myös välttämään turhaa ryppyotsaisuutta ja kokeilemaan ja leikkimään mahdollisimman paljon kortsujen kanssa, eikä tilanteessa välttämättä edes tarvitse olla mukana kumppania.Kirjan aloittava historiaosuus sivuuttaa nopeasti sinällään mielenkiintoiset esihistoriallisissa luolamaalauksissa esiintyvät kondomiaiheet sekä antiikin penissuojat. Varsinainen eurooppalainen kondomihistoria alkaa 1600-luvun puolivälin tienoilla, jolloin ensimmäiset nykyisen kaltaiset kondomit tulivat käyttöön. Alkeellisemmille penistä suojaaville ehkäisyvälineille oli ollut tarvetta jo aikaisemmin, sillä sukupuolitaudit olivat yltyneet 1400-luvun lopulla pahaksi epidemiaksi. Eläinten suolesta valmistetut ensimmäiset teolliset kondomit olivat vielä nekin kalliita ja hankalakäyttöisiä. Lisäksi ne oli tarkoitettu useampaa käyttökertaa varten, mikä vähensi niiden kykyä torjua sukupuolitauteja. Kestävämpi kumi tuli mukaan kuvioihin 1800-luvun alkupuolella, mutta käytettävyys oli edelleen huonoa ja vasta lateksin keksiminen 1900-luvun alussa teki kondomeista nykyisen kaltaisia massatuotteita.
Teknisen kehityksen rinnalla Kondomikirjassa tutkaillaan myös ihmisten kondominkäyttöä koskevissa asenteissa tapahtuneita muutoksia. Eurooppalaiseen aateilmastoon edelleen vaikuttavan roomalaiskatolisen kirkon kanta kondomeihin on yhä pimeältä keskiajalta, mutta muutoin suhtautuminen niihin on onneksi vähitellen arkipäiväistynyt. Muiden merkkituotteiden tapaan pakatut nykykondomit sujahtavatkin kauppamatkalla hyvin samaan ostoskärryyn ruokaostosten kanssa. Turhaa siveellisyyttä on toki Suomessakin esiintynyt riittämiin, mistä kirjassa on hyvänä esimerkkinä Väestöliiton aina 1960-luvun alkuun saakka kestänyt kielteinen kanta yleisiin kondomiautomaatteihin. Suurten ikäluokkien ”seksuaalivallankumous” sekä sen käynnistänyt e-pilleri vähensivät nekin hetkeksi kondomin suosiota, mutta 1980-luvun AIDS-hysteria teki turvaseksistä jälleen muotia. Myös mainonnan synnyttämät mielikuvat ovat olleet keskeisiä elementtejä kaikkein menestyneimpien tuotemerkkien takana ja Aarnipuiden haastattelemaa Leif Grotellia voi hyvin pitää monen klassikoksi kohonneen brändin luojana.
Tietokirjaksi Kondomikirja on varsin visuaalinen ja koko aukeaman täyttäviä kuvia on käytetty välillä jopa liikaa. Runsaan kuvituksen ongelmana on se, että kuvatekstit ovat kirjassa lähes olemattomia. Moni kuva olisi kaivannut tuekseen hieman enemmän taustatietoja, vaikka suurin osa kuvastosta on toki tuttuakin tutumpaa. Tuotesijoittelua esiintyy luonnollisesti paljon, mutta Aarnipuut ovat ratkaisseet siihen liittyvät ongelmat pitämällä otteen mahdollisimman nostalgisena. Kirjan loppuosan haastatteluissa esiintyvät ihmiset ovat myös poikkeuksellisen kondomimyönteisiä ja mukaan olisi ollut kiinnostavaa saada muutama vastarannan kiiski. Aarnipuut ovat kuitenkin perehtyneet aiheeseensa ihailtavan perinpohjaisesti ja teoksesta löytyy varmasti jotain uutta kokeneemmillekin kondomin käyttäjille. Niille, joille perusasiatkin ovat vielä hakusessa, Kondomikirja on varsinainen aarreaitta. (Tuomo L)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti