Huoratron: Cryptocracy

Huoratron on painanut hommia jo 2000-luvun alkuvuosista saakka, mutta ensimmäistä pitkää levyä jouduttiin odottamaan tämän vuoden kevääseen. Aku Raskin luotsaaman yhden miehen ihmeen suosio on silti ollut kohtuullisen vakaassa nousukiidossa ja Raskin ympäri maailmaa tekemät energiset live-esiintymiset ovat purreet elektrofanien lisäksi sekä rock- että metallipiireihin. Yhtyeen tavaramerkiksi on muodostunut äärimmäisen epäorgaaninen ja konemainen äänimaisema, joka tarjoillaan kuitenkin ihmisjoukot festareiden bailuteltoissa liikkeelle saavan hypnoottisen ja tarttuvan tanssimusiikin muodossa. Biisien melodiaosuudet ovat lähes aina vain yksinkertaisista perusaaltomuodoista rakennettua toistoa, mutta soundien kekseliään muuntelun ansioista meno ei koskaan muutu liian yksitoikkoiseksi. Nykyajalle tyypillisestä efektitykityksestä riisuttujen simppelien sävelkulkujen takaa löytyy Raskin viehtymys kasibittisten tietokoneiden niukkoihin ääniominaisuuksiin. Niiden kiertäminen oli oma taiteenlajinsa ja synnytti kaikessa rajoittuneisuudessaan monia hienoja hengentuotteita. Rytmipuolen ohjelmoinnissa suurena esikuvana on taas toiminut brittiläinen industrial-ikoni Godflesh, jonka sarjatulta muistuttavat tuimat rumpukuviot ovat siirtyneet päivitettyinä versioina tahdittamaan myös Huoratronin biisejä.

Cryptocracy-levy jatkaa saumattomasti Huoratronin muutaman vuoden takaisten $$ Troopers- ja Corporate Occult -pikkulevyjen linjoilla. Musiikkiin on vuosihuollon yhteydessä tarttunut aavistuksen verran enemmän kylmiä industrial-vaikutteita ja tuotanto on muutenkin muuttunut aggressiivisemman oloiseksi. Toisaalta tämä vain lisää levyn toimivuutta kotikuuntelussa. Cryptocracyn avaava tyly nimikkokappale osoittaa heti kättelyssä mistä Huoratronin musiikissa on kyse, mutta vieläkin äärimmäisemmäksi väänneltyjä konerytmejä nakuttaa kolmosraitana kuultava A699F-biisi. Melodisempaa tanssi-Huoratronia taas edustavat onnistuneesti levyn loppupäästä löytyvä Transcendence sekä The Chemical Brothersin mieleen tuova pirtsakka Bug Party. Retrofiiliksiä etsiville mannaa on primitiivisten Commodore 64-arpeggioiden ja efektien värittämä Top 1% ja dubstep-faneillekin levyltä löytyy huojuvan säröäänen varaan vängätty Sea of Meat -biisi.

Old Skool minimalismia moderniin muottiin puristavan kokonaisuuden jokainen yksityiskohta on silti alistettu palvelemaan Huoratronin näkemyksellistä kone-estetiikkaa ja ensilevy toimii ällistyttävän tehokkaasti yhtyeen laajempaa "ekosysteemiä" isommille kuulijajoukoille esittelevänä ohjelmajulistuksena. Musiikilliset eväät riittävät myös enemmän kuin hyvin kansallisiksi ylpeyden aiheiksi nousseiden Lordin tai Nightwishin tasolle, mutta keikoilla mielipuolisesti pomppivan Raskin salonkikelpoisuus tuskin kantaa aivan Euroviisuihin saakka. Taannoinen Corporate Occult -biisin härski K18-video osoitti sen, että kaupalliset näkökohdat eivät ole tekemisissä se kaikkein tärkein motivaation lähde. Maailmalla herännyt kiinnostus sekä tähdille leipätyönä tehdyt remiksaukset pitänevät kuitenkin Huoratronin kotimaassakin suuren yleisön tietoisuudessa. Jos siis Jukka Pojan Siideripissis-renkutus tuntuu jo tässä vaiheessa maistuvan auringossa väljähtyneelle limonadille, niin tästä saattaa löytyä hieman erilainen vaihtoehto uhkaavasti lämpenevän loppukesän viilennykseksi. (Tuomo L)