Väärän kuninkaan päivään mahtuu runsaasti sivuja ja monen moista käännettä. Tavaraa on jopa niin paljon, että kokonaisuus ei oikein millään tahdo pysyä esikoiskirjailija Kaarle Ahon käsissä. Lopputulos on sinällään kunnianhimoiselta vaikuttava yritys tiivistää kahden eri sukupolven kokemusten kautta suomalaisessa yhteiskunnassa ja erityisesti talouselämässä, politiikassa sekä mediassa tapahtuneita muutoksia. Suuren tarinan ainekset lässähtävät kuitenkin kasaan kerronnan päämäärättömän rönsyilyn sekä Ahon täysin väärissä paikoissa puisevaa asiatekstiä lähestyvän tyylin ansioista. Oppimestarimainen paasaaminen häivyttää ihmiset tapahtumien taustalle ja on melko lailla käsittämätöntä, että kirjailija ei ole itse huomannut tekstistä monessa kohtaa syntyvää tahattoman koomista vaikutelmaa. Mukana on silti onneksi muutamia ilahduttavia onnistumisen hetkiä ja ajoittain kirja nousee siivilleen. Parasta antia ovat ehdottomasti joidenkin keskeisten aikalaistapahtumien puolifiktiiviset kuvaukset. Esimerkiksi helmikuussa 1990 masinoidun Helsingin yliopiston hallintorakennuksen kolmipäiväisen valtauksen farssimaiset vaiheet on tuotu esille varsin herkullisesti.Juonikuvio kiertyy ainakin kahta lähihistorian tunnettua kohupankkiiria muistuttavan Toivo T. Ryynäsen ympärille. Ryynäsen vaiherikkaan uran dokumentointi lankeaa kirjan alussa uskollisen kertojan roolissa toimivan toimittaja-freelancer-yrittäjä Jyrki Nyrkin tehtäväksi. Sohvan pohjalle vajonnut entinen lupaus kokee eteensä tulleesta yllättävästä näytön paikasta jopa hetkellisen hybriksen, joka alkaa kuitenkin osoittaa pikaisia laantumisen merkkejä, kun vaimo lähtee vieraan matkaan ja dokumentin päähenkilö menehtyy salaperäisessä auto-onnettomuudessa sveitsiläisellä maantiellä. Epäilyksiä herättävä toimeksianto pysyy silti voimassa, mutta dokumentin teko jää kirjassa lopulta vain sivujuoneksi. Päähenkilöitä löytyy muitakin ja erityisesti loppua kohden tilaa saa Ryynäsen kakkosmiehenä toimineen Paul "Pupu" Vihannin kujanjuoksu. Monet sivuhenkilöistä läpivalaistaan myös niin perusteellisesti, että tarinan punaista lankaa saa välillä hakea todella tarkkaan.
Toivo T. Ryynäsen loikka entisestä taistolaisesta Harvardin yliopiston kautta penttikourimaiseksi kohuliikemieheksi on nykyisen eurokriisiin valossa varsin viaton. Se olisi silti yksinään riittänyt tarjoamaan ainekset mielenkiintoiselle kirjalle. Aho kirjoittaa kuitenkin sen rinnalla tarinaa oman sukupolvensa ja kenties vielä henkilökohtaisesta lankeemuksestaan. Kirjassa tarjoillut yhtymäkohdat aikakausien välillä tuntuvat valitettavan keinotekoisilta ja vaikutelmaa ei yhtään helpota se, että lopussa nousee esiin katkeralta maistuvia sävyjä, jotka viittaavat vanhojen kalavelkojen makseluun. Väärän kuninkaan päivä ei missään nimessä ole täysin toivoton tapaus, mutta se olisi kannattanut julkaista vähintään kahtena erillisenä kirjana. Senkin uhalla, että tupakkia ja punaviiniä olisi kulunut vielä puolet enemmän. (Tuomo L)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti