Brittiläinen kirjailija Hilary Mantel voitti tämän vuoden Booker-palkinnon teoksellaan Syytettyjen sali. Palkinto oli Mantelille jo toinen, sillä hän voitti samaisen palkinnon vuonna 2009 kansainväliseksi menstykseksi nousseella kirjallaan Susipalatsi (suom. 2011). Syytettyjen sali on loistavan Susipalatsin yhtä upea jatko-osa, jossa kirjan alussa eletään vuotta 1535, jolloin kirjan päähenkilö Thomas Cromwell on päässyt jo pitkälle. Köyhän sepän poika on kohonnut kuningas Henrik VIII:n tärkeimmäksi avustajaksi: kuninkaan pääsihteeri, valtionarkiston johtaja Cambridgen yliopiston kansleri ja kuninkaan käskynhaltija Englannin kirkon päänä. Melkoinen ansioluettelo alhaisesta säädystä ja väkivaltaisesta lapsuudesta tiensä raivanneelle miehelle 1500-luvun Euroopassa.Historian kirjoista Cromwell muistetaan tiukkana ja määrätietoisena valtiomiehenä, joka päätti lakkauttaa Englannin valtion luostarilaitoksen ja siirtää niiden omaisuuden valtiolle, ja olihan Cromwellilla myös sormensa pelissä Henrik VIII:n avioliittoasioissa. Kuninkaalle juonittu ero hänen ensimmäisestä vaimostaan Katariina Aragonialaisesta oli pitkälti Cromwellin oveluuden ansiota. Mutta Syytettyjen sali –kirjassa hovissa eletään jo Henrikin toisen vaimon Anne Boleynin aikaa, joskin kuninkaan kiinnostus alkaa vähitellen jo kohdistua tulevaan kolmanteen vaimoon Jane Seymouriin, kun Anne ei vain yrityksistä huolimatta synnytä kuninkaalle toivottua poikaa. Henrik VIII:n kuudesta vaimostahan on muuten myös tämä tuttu muistisääntö ”divorced, beheaded, died; divorced, beheaded, survived”, jonka avulla on helppo muistaa, miten kunkin heistä lopulta kävi.
Sekä Susipalatsissa että Syytettyjen salissa Hilary Mantel onnistuu tuomaan esiin myös toisenlaisen Thomas Cromwellin. Mantelin kirjoissa Cromwellista löytyy pehmeämpi puoli, ja hänella on mielestäni ajatuksia, jotka olivat aikaansa edellä. ”On parempi olla koettelematta ihmisiä liikaa, heitä ei pidä ajaa epätoivoon. Annetaan ihmisille vaurautta, niin he antavat avokätisesti ylimääräisestään. Täydet vatsat ruokkivat hyviä tapoja. Nälän kouraisu synnyttää hirviön.” Aika nykyaikaista ja humaania pohdintaa!
Entinen työtoverini kertoi joskus, kuinka hän inhosi koulussa historiaa. Hänen mielestään historian opiskelu oli tylsää ja turhaa, koska ihmiset eivät ole oppineet historiasta mitään. Jäkimmäisen väitteen allekirjoitan, mutta ensimmäistä en… Ainakaan Hilary Mantelin kirjassa Syytettyjen sali historia ei ole tylsää luettavaa. (Sinikka L)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti