Peter Gabriel jatkaa pitkää ja menestyksellistä uraansa jo toisella peräkkäisellä sinfoniaorkesterille sovitettua rock- ja pop-musiikkia sisältävällä levyllä. Tällä kertaa vuorossa on miehen oman aikaisemman tuotannon käsittely, josta uudelle New Blood -levylle on valittu enemmän tai vähemmän kattavasti sekä tuttuja hittejä (Solsbury Hill, Mercy Street, Don't Give Up) että ei niin itsestään selviä kappaleita (esimerkiksi Up-levyn aloittava Darkness tai peräti kaksi raitaa OVO-levyltä). Rakkain inspiraation lähde tuntuu kuitenkin olleen vuoden 1986 So-levy, jolta ei silti (onneksi) kuulla Sledgehammer-hittiä.Gabrielin soolotuotannossa pääosassa on lähes poikkeuksetta ollut hänen persoonallinen äänensä ja taustalla soiva musiikki on välillä ollut todella pelkistettyä ja vähäeleistä. New Blood -levyn aloittava The Rhythm of the Heat tuntuu aluksi jatkavan tätä linjaa jopa liian uskollisesti, mutta päästää onneksi lopulta orkesterin soitinarsenaalin irti kaikessa komeudessaan. Suurin osa levyn kappaleista toimiikin vähintään riittävän hyvinä vaihtoehtoina alkuperäisille.
Parhaiten onnistutaan Darkness-biisillä, jonka orkesteriversio paljastaa siitä alkuperäisessä esityksessä turhan vähälle huomiolle jääneitä sävyjä. Metsään taas menee Red Rain, joka kuulostaa hetkittäin Gabrielin nololta kilpalaulannalta ison orkesterin kanssa. Myös Digging in the Dirt on sovitettu aavistuksen verran liian kepeästi. Levyyn liian kriittisesti suhtautuvien kannattaa kuitenkin kuvitella mielessään, millainen olisi entisen bändikaveri Phil Collinsin soolotuotannosta koottu vastaavanlainen paketti. (Tuomo L)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti