maanantai 8. lokakuuta 2012

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Unelias vaneritehtaan ympärille rakentunut Törmälän kaupunki sijaitsee jossain päin Keski-Suomea. Pysähtyneisyyden aikaan jämähtäneen paikkakunnan arki sähköistyy kertaheitolla, kun tehtaan omistava Metsäjätti päättää, että huipputulosta takovan laitoksen on toimittava vielä tehokkaammin. Globaalin markkinatalouden ilosanomaa levittämään lähetetään Pasi Kauppi, yhtiön nouseviin kykyihin kuuluva helsinkiläistynyt törmäläläisen duunariperheen kasvatti.

Pasi huomaa kuitenkin nopeasti, että tehostaminen ei käy käden käänteessä ja pörssikurssien nousu-uralla pitäminen vaatii aivan liian monta omantunnon vastaista päätöstä. Lisäksi kipeät muistot entisestä elämästä tulevat vastaan jokaisessa entisen kotikaupungin kadunkulmassa. Helsingissä taas odottavat viimeisillään raskaana oleva sisustukseen hurahtanut vaimo sekä maailman niljakkain pomo, joten pian tehtaan uudessa kuumapuristimessa prässätään jotain aivan muuta kuin kahdeksantoista millin vanerilevyä. Lohtua löytyy onneksi entisen parhaan kaverin Janne Lahtisen seurasta. Tehtaalla töitä paiskiva Janne on isoisä alle nelikymppisenä ja alkoholikin on välillä maistunut vähän liikaa. Tulevaisuus on kuitenkin alkanut näyttää valoisammalta, mutta sitten alkavat Pasin vetämät YT-neuvottelut.

Metsäjätti on kuvaus paitsi ahneuden kyllästämästä kvartaalitaloudesta, niin ennen kaikkea myös kahdesta samoista vaatimattomista lähtökohdista ponnistaneesta nuoresta miehestä ja siitä, kuinka kohtalokkaat seuraukset elämän alkuvaiheessa tehdyillä valinnoilla voi olla. Toinen pystyi lähtemään ja kouluttautumaan, toisen täytyi jäädä kotikaupungin pienten piirien pyöritykseen. Yhteinen menneisyys pitää silti otteessaan ja todelliseen ystävään voi luottaa vielä vuosien jälkeen. Kadonneen nuoruuden ja menneen maailman nostalginen muistelu sekä sen ja nykyhetken välinen ristiriita onkin Nousiaisen romaanin todellinen käyttövoima. Janne ja Pasi vuorottelevat kumpikin kertojina ja vaikka heidän elämäntilanteensa eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, niin pään sisällä ajatukset pyörivät hämmästyttävän samoja ratoja. Pohdintaa jatketaan usein siitä, mihin toinen jäi ja maailman myllerryksistä selvitään samalla törmäläläisellä asenteella.

Kahden kertojan käyttö auttaa myös tekemään päähenkilöistä moniulotteisempia, sillä aivan yhteneviä Jannen ja Pasin kuvaukset samoista tapahtumista eivät ole. Muutoin Nousiaisen henkilökuvauksessa on paikoin sorruttu liialliseen mustavalkoisuuteen ja esimerkiksi Pasin pomo on pelkkä karikatyyri. Nousiainen kirjoittaa kuitenkin erittäin mukaansatempaavasti ja sopivan hauskasti vaikeasta aiheesta, joten kovin suuri puute tämä ei ole. Kirjasta löytyy aivan riittämiin harmaan sävyjä ja optimistinen loppu onnistuu luomaan toivoa kaiken synkkyyden keskellä. (Tuomo L)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti