J.P. Koskinen: Ystäväni Rasputin

Siperialainen munkki Grigori Rasputin on säilynyt arvoituksellisena jälkipolville ja elämäkertojen kirjoittajille ja mystisenä hän pysyy myös J.P. Koskisen uusimmassa romaanissa Ystäväni Rasputin, joka kuvaa Rasputinin viimeisiä vuosia Venäjän vallankumouksen kynnyksellä. Romaanin kertojana on Rasputinin kuvitteellinen kasvattipoika Vasili, jonka munkki Rasputin kohtaa ollessaan pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemiiin. Rasputin ottaa orvon Vasilin ottopojakseen ja alkaa kasvattaa hänestä työnsä jatkajaa. Tämä tapahtuu melko erikoisin metodein, joissa pyhyys ja synti kulkevat rinnakkain, ja paholainen on läsnä siinä missä Jumalakin. Elämäkertojen mukaan Grigori Rasputin oli jossain vaiheessa omaksunut uskonlahkoisen opin, jonka mukaan ensin rypemällä synnissä ja saastassa voi vasta sen jälkeen kokea Jumalan armon.  Munkki Rasputin ei siis todellakaan elänyt kuin munkki, vaikka saarnasikin yksinkertaisesta elämästä ja kieltäymyksestä. Vasili puolestaan seuraa isäntäänsä jumalanpalveluksista kapakoihin ja ilotaloihin, näkee sekä pyhän että pahan Rasputinin ja on todistamassa lopulta myös kasvattajansa murhan. Rasputinin mukana köyhä Vasili pääsee myös Pietarin ylimystöpiireihin ja jopa vallan ytimeen tsaariperheen Talvipalatsiin.
 
On hämmästyttävää, kuinka paljon tämä siperialainen lähes lukutaidoton talonpoika sai vaikutusvaltaa Venäjän hovissa. Suurin syy tähän on varmaan ollut kruununperijä Aleksein sairastama verenvuototauti, jonka Rasputinin uskottiin pystyvän parantamaan. J.P. Koskisen romaani ei anna vastausta siihen, oliko Raputin todella ihmeparantaja vai huijari, mutta keisarinna Alexandra luotti hänen taitoihinsa vuorenvarmasti. Rasputinin ja tsaarittaren suhteesta on esiintynyt monenlaisia tulkintoja ja monesti on väitetty Rasputinin olleen Alexandran rakastaja. Koskinen ei kirjassaan kuitenkaan tehnyt päähenkilöstään keisarinnan rakastajaa, vaikka Grigori Rasputinin maaginen karisma vetosi kyllä naisiin. Hänen ihailijoidensa joukossa oli sekä rahvasta että aatelisnaisia, kuten esimerkiksi keisarinnan hovineiti Anna Vyrubova, joka onnistui pakenemaan pian vallankumouksen jälkeen Suomeen.

J.P. Koskinen päästää mielikuvituksensa lentoon kehitellessään romanssin tsaariperheen nuorimman tyttären Anastasian ja Vasilin välille. Nuoret vaihtavat kirjeitä ja katseita, ja Vasilista tulee Anastasian uskottu, jolle tämä paljastaa tsaariperheen salaisuuksia. Kirjan loppuun Koskinen kehittelee jopa tarinan Anastasian henkiinjäämisestä tsaariperheen teloituksessa. Rasputinin elämänvaiheita kirjailija kuitenkin seuraa totuudenmukaisemmin, ja kirjassa kuten todellisuudessakin joukko venäläisiä aatelisia, joita johti tsaarin lähipiiriin kuluva ruhtinas Feliks Jusupov, muodosti salaliiton Rasputinin murhaamiseksi. Murha toteutetaan erittäin julmasti, ja Grigorin ruumis heitetään hengiltä saamisen varmistamiseksi hyiseen Neva-jokeen.

Ystäväni Rasputin nousi yllättäen Finlandia-palkintoehdokkaaksi, mikä varmaan lisää tämän historiallisen romaanin kiinnostavuutta, varsinkin kun Koskisen kirjassa on vauhtia kuin venäläisen troikan juoksussa. Romaanissa historian suuret tapahtumat ja niiden taustat, kuten tsaarinvallan luhistumisen syyt ja vallankumouksen puhkeaminen, pitävät suurelta osin paikkansa. Mutta muuten J.P. Koskinen kirjoittaa varsin viihteelliseen tyylin, jossa fiktiota tuntui olevan enemmän kuin faktaa. Historiallinen romaani on vaikea laji, kun täytyisi pitäytyä tosiasioissa ja tarinaakin pitäisi kehitellä. Ystäväni Rasputin -kirjaa lukiessa kannattaa siis pitää mielessä, että kyseessä on romaani, jossa kirjailija voi toden lisäksi vapaasti kehitellä tapahtumista myös omia tulkintojaan. (Sinikka L)