Matias Riikonen: Nelisiipinen lokki

Rähjäinen lokkiparvi kaartelee lumisateessa ikuista kehäänsä ankean koulurakennuksen yläpuolella. Alhaalla kärvistelee joukko halujen ja pakkomielteiden piinaamia ihmisiä sekä tolppaan sidottu nälkäinen koira. Kärsimys yhdistää ja erottaa yksinäisiä mieliä ja jokaisella on oma pieni tarina kerrottavanaan.

Matias Riikosen esikoisromaanilla on monta kasvotonta päähenkilöä, joiden päänsisäisten monologien avulla nuori kirjailija rakentaa kuvan yhdestä arkipäivästä ja sen alla vellovasta hallitsemattomien tunteiden sekamelskasta. Kukin kertoja pääsee ääneen ainoastaan muutaman sivun verran ja tämän jälkeen siirrytään taas uuden tarinan pariin. Tilassa ja ajassa liikutaan kuitenkin niin, että usein joku edellisistä kertojista vilahtaa sivuhenkilönä jossain myöhemmässä kertomuksessa.

Rujot mustaakin mustemman huumorin sävyttämät tarinat ovat irvokkaita ja täynnä järjen äänen sumentavaa himoa. Ääneen pääsevät esimerkiksi koulupoikaa nöyryyttävä sisältä kuollut terveydenhoitaja, koulun pihalla pumpattavan barbaran avulla naisruumiiseen tuntumaa ottavan poikakaksikon toinen osapuoli ja aamuyöllä radion musiikkiohjelmaan soittava sadistinen varista rääkkäävä talonmies. Välillä lennetään myös villin lokkiparven mukana ja raja ihmisten ja eläinten halujen välillä katoaa jonnekin talvimyrskyn tuiverrukseen.

Nelisiipinen lokki ei ole kaikkein helppolukuisin kirja. Kokonaisuuden hahmottaminen lyhyistä tuokiokuvista on välillä työlästä ja tapahtumien todellinen luonne selviää usein vasta monta sivua myöhemmin, jos silloinkaan. Riikonen rakentaa kuitenkin pakahduttavaa tunnelmaa varmalla otteella ja villisti sinne tänne poukkoilevat lauseet vangitsevat hyvin päähenkilöiden tunteiden ailahtelut.

Viisas ratkaisu on ollut myös pitää kerronta kronologisena ja jo tästä johtuen kirjan loppu on kaikesta pirstaleisuudesta huolimatta sekä kaunis että omalla tavallaan looginen. Silloin tällöin vastaan tulee silti muutama liian irralliselta tuntuva hetki, jonka yli tekee mieli hypätä pikavauhtia. Joissakin alatyylisissä ilmaisuissa mennään myös tahattoman komiikan puolelle. Nopealukuista kirjaa voi kuitenkin varauksetta suositella niille, jotka haluavat jotain haastavampaa ja tavallisuudesta poikkeavaa. (Tuomo L)