torstai 1. marraskuuta 2012

Stefano Landi: Passacaglia della Vita (esit. vanhan musiikin yhtye L’Arpeggiata)

Päivittäisellä työmatkallani kuuntelen usein Yle Radio 1:n erinomaisia musiikki- ja muitakin ohjelmia, ja eräästä kotiinpaluumatkan aikana kuullusta ohjelmasta on peräisin tämäkin vaikuttava musiikkikokemus. Heti aluksi täytyy todeta, että minulla ei ole mitään asiantuntemusta, jolla voisin arvostella musiikkia tai puhua musiikista oikeilla termeillä: en soita, en laula enkä tunne edes nuotteja. Musiikki on siis minulle pelkkää aistinautintoa, jotain mikä yksinkertaisesti kuulostaa hyvältä, nostaa esiin tunteita ja mielikuvia.

Landin sävellys Passacaglia della vita (Homo fugit velut umbra…) pysähdytti. Pysähdytti kirjaimellisesti, koska jäin vielä hetkeksi autoon istumaan vain kuullakseni, mikä sävellys oli kyseessä. Sitten äkkiä googlaamaan, kuka oli Stefano Landi, ja mikä on tämä mystiseltä kuulostava kappale. Stefano Landista lyhyesti: italialainen barokkisäveltäjä, syntyi Roomassa 1587, kuoli 1639 Roomassa, jossa asui suurimman osan elämästään. Sävelsi pääasiassa madrigaaleja, messuja ja aarioita ja yhden oopperan. Landin sävellyksessä Homo fugit velut umbra… (suomeksi suunnilleen ”ihminen katoaa kuin varjo…”) lauletaan kuoleman väistämättömyydestä. Toistetaan, kuinka jokaisen täyttyy kuolla,”bisogna morire”. Italiankielisessä laulussa kuollaan laulaen, soittaen, tanssien, syöden, juoden, eikä lääkekään auta. Aiheestaan huolimatta ei tämä kappale ole mitään synkkää kuultavaa. Laulussa on tarttuva rytmi ja reipas meininki, vaikka vakavasta aiheesta lauletaankin.

Yhtye L’Arpeggiata soittaa levyllä historiallisilla soittimilla, joiden nimiä en edes yritä arvata, mutta vanhan musiikin soittoa on kiva kuunnella. Levyllä on myös lemmenlauluja suukkoineen ja muuta iloista kansanlauluntapaista rallatusta sekä muutama rauhallinen instrumentaalikappale. Stefano Landin sävelmät soivat välillä nykyaikaisen laulelman tapaa, mitään vaikeaa kuunneltavaa tämä levy ei ole. L’Arpeggiata –yhtyeen levy oli minulle todellinen kuunteluelämys. Leijailin vähän aikaa aivan huikeissa tunnelmissa, melkein kuin olisin nauttinut lasillisen kuohuviiniä hyvässä seurassa. (Sinikka L)

PS. Levyn voit lainata kirjastosta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti