Saija Nissisen Sitomisen taidon kymmentä tarinaa voisi hyvin kutsua leikkaa ja liimaa -novelleiksi. Kertomusten henkilöhahmot ovat kuin sivuilta irrotettuja paperinukkeja, joita liikutetaan vastakohdilla raflaavasti leikittelevissä tarinoissa asetelmasta toiseen. Välillä miljöö vaihtuu kuin veitsellä leikaten ja lukijasta tuntuu siltä, että kaikki alkaa uudelleen, vaikka pysytäänkin saman novellin rajojen sisäpuolella. Etäännyttävää outouden tuntua täydentää lisäksi Nissisen tapa esittää tilanteet suttuisina hahmotelmina, mutta tästä huolimatta tekstistä löytyy riittävästi osasia yhteen liittäviä vihjeitä, jotta kokonaisuus ei riistäydy täysin irrallisten katkelmien kakofoniaksi. Nissinen on hakenut vaikutteita monesta kirjallisuuden eri tyylilajista, mutta novellit ovat silti hyvin samankaltaisia ja sopivat yhteen ja samaan kokoelmaan. Joitakin aiheita toistetaan useammankin kerran: Naisten kesä ja Sisko käy oopperassa taas herättävät molemmat menneisyyden haamut sekoittamaan suomalaisen suviyön viettoa. Kylvettäjä, Odottajat, sekä niminovelli Sitomisen taito puolestaan kytkeytyvät viimeisiä veteleviin parisuhteisiin.Kokoelman onnistuneimmaksi novelliksi nousee Francesin hirviö. Kertomus tekee upean loikan koleista EU-byrokratian sokkeloista poikarakkauden ja pienten rötösten merkeissä vierähtäneeseen nuoruuden kesään. Vallankäytön julkisivun taakse kurkistetaan onnistuneesti myös aloitustarinassa Kättes suojaan. Väkivaltaista ampumavälikohtausta todistamaan joutunut naispresidentti valmistautuu itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin ja yrittää samalla turhaan saada jotain tolkkua järjettömään tapahtumasarjaan. Kolmas mieleenpainuva tarina on niminovelli Sitomisen taito, jossa lentokone kuljettaa suomalaisen pariskunnan pelastamaan hiipunutta parisuhdettaan Tokion humuun, kunhan mies on ensin viettänyt oman unelmalomansa kuvitelmissaan. Hutina taas voi pitää lapsellista Faarao-novellia. Sekavassa tarinassa pelataan julkisuuden ja politiikan pelejä ja päädytään sitten yrittämään sensaatiomaista katoamistemppua keskelle korpea. Väljähtäneen oloiseksi jää myös dekkaria muistuttava Ihmeperhe, joka epäonnistuu luomaan todellista jännitettä henkirikosta tutkivan poliisin ja syylliseksi epäillyn kavalan naisen välille.
Tunnelmallisten novellien ystäville Sitomisen taito on takuuvarma valinta. Nissinen kykenee kirjoittamaan mukaansatempaavia tarinoita lyhyessä mitassa sekä yhdistelemään niissä hyvin tuoretta ja perinteisempää novelli-ilmaisua. Teksteissä matkataan sujuvasti niin lähelle kuin kauas sekä kiidetään vinhasti aikatasojen ja vaihtoehtoisten todellisuuksien läpi. Kaikki juonenkäänteet eivät sentään ole aivan niin yllätyksellisiä kuin Nissinen on mielessään suunnitellut ja muutenkin pieni epätasaisuus vaivaa siellä täällä. Laatukirjassa vähäiset töyssyt eivät kuitenkaan menoa haittaa. (Tuomo L)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti