perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä

Kaikki tapahtui ihan tavallisena päivä. Kolmevuotias tyttö katoaa telttaretkeltä perheen omalta pihalta, eikä häntä etsinnöistä huolimatta koskaan löydetty. Nuori perheenisä tapetaan kotonaan kirveellä, ja teosta tuomittu vaimo katoaa vankilasta päästyään jäljettömiin. Nuori opiskelunsa alkua odottava tyttö puukotetaan kylmäverisesti keskellä päivää isänsä lakiasiantoimistossa. Tapon syytä ei saatu selville eikä puukottajaa voitu tunnistaa. Näitä selvittämättömiä tapauksia ryhtyy tutkimaan persoonallinen yksityisetsivä Jackson Brodie.

Jackson Brodie on entinen poliisi ja hänellä itselläänkin on kannettavanaan oma lapsuudenaikainen traumansa, jota hän ei ole voinut unohtaa.  Eikä Jacksonin nykyinenkään elämäntilanne vaikuta kovin seesteiseltä. Vaimo Josie on lähtenyt yhteisestä kodista ja muuttanut asumaan uuden miesystävänsä luo. Tähän uuteen idylliin on muuttanut myös Jacksonin ja Josien 8-vuotias Marlee-tytär. Atkinson kuvaa muutamalla lauseella nykytilannetta aika herkullisesti. ”Uudestisyntynyt vaimo, hilloa keittävä talonpoikaisäiti, tuli keittiöstä nuoleskellen jotain sormistaan. Nainen, joka oli ennen ollut liian kiireinen kokatakseen – pakastemaailman kuningatar – ja joka nykyään laittoi kaiket illat kotoisia pataruokia ja loihti huolettomasti salaatteja uudelle, uudistetulle perheelleen.” Tätä kiiltokuvaelämää sivusta seuraava, yksinäistä poikamieselämää viettävä Jackson on vähemmästäkin katkera. Mutta löytyy karusta Jacksonista myös hellyyttä ja pehmeyttä, joka nousee usein pintaan hänen kuunnellessaan cd-soittimestaan jotakin haikeaäänistä naislaulajaa tai viettäessä aikaa nokkelan, pikkuvanhan tyttärensä seurassa. 

Kate Atkinsonin luoma Jackson Brodie on aika tyypillinen yksityisetsivähahmo, mutta Ihan tavallisena päivänä ei ole kuitenkaan ihan tavallinen dekkari. Kirjassa lukijalle esitellään jokainen selvittämättä jäänyt tapaus, joista vähitellen tulee esiin uusia asioita, ja ihmisistä paljastuu kertomusten edetessä todella karmaisevia piirteitä. Tarinaa kertovat vuoroin eri henkilöt, jolloin oli mielenkiintoista katsella tapahtumia eri henkilöiden näkökulmasta. Parasta kirjassa oli mielestäni Atkinsonin vetävä kirjoitustyyli. Atkinsonin muista romaaneista tuttu sarkasmi ja humoristinen kieli tekivät kirjasta nautinnollista luettavaa. Vakavasta aiheesta huolimatta en voinut olla nauramatta muutamille meheville sutkauksille. Myös Kate Atkinsonin luomat henkilöt olivat varsinaisia persoonallisuuksia, vaikka jotkut heistä myös varsin epämiellyttäviä.

Perinteisistä murhakirjoista pitäville Atkinsonin kirjan juoni saattaa tuntua vähän turhan monimutkaiselta ja ihmissuhteiden kuvaukseen keskittyvältä, mutta kyllä kirjailija antaa Jackson Brodien saattaa kaikki nämä selvittämättömät tapaukset lopulta päätökseen. Ainakin ennakkoluulottomia dekkareiden lukijoita tämä kirja varmasti miellyttää. Suosittelen tutustumaan! (Sinikka L)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti