perjantai 18. tammikuuta 2013

Jeffrey Brown: Darth Vader ja poika

Joskus muinoin huippujännittävältä tuntunutta George Lucasin luomaa Star Wars -saagaa on viime vuosina joutunut seuraamaan lähinnä epäuskon ja myötähäpeän merkeissä. Alkuperäisten klassikkofilmien mauton uudelleenkäsittely, puulta maistuneesta näyttelijätyöstä mieleen jäänyt uudempi trilogia sekä kaikella mahdollisella ja mahdottomalla rahastaminen ovat karkottaneet monet Luke Skywalkerin ja kumppaneiden seikkailuja nuoruudessaan fanittaneet hakemaan nostalgiatrippinsä jostain muualta. Lucasin toilailuista huolimatta sarjan maagisesta tunnelmasta on sentään hitunen jäljellä ja Jeffrey Brownin Darth Vader ja poika palauttaa huumorin keinoin mieleen välähdyksiä Tähtien sodan legendaarisilta kulta-ajoilta. Rohkeasta Haparointia-parisuhdesarjakuvasta tuttu Brown on päässyt Lucasfilmin säännöt tuntien nauttimaan harvinaisen suuresta taiteellisesta vapaudesta ja Darth Vader ja poika on ehdottomasti raikkainta silmiin osunutta Tähtien sotaa pitkään aikaan, vaikka Sithin lordi Darth Vaderin lastenhoito-ongelmista kertova aikuisten kuvakirja asettuu luonnollisesti virallisen Star Wars -kaanonin kaukaisille reuna-alueille.

Kirjan yksinkertaisena ideana on se, että kohtalo ei vienytkään Lukea ja Darth Vaderia erilleen, vaan mustiin pukeutunut imperiumin ykköspahis hoivaa muiden velvollisuuksiensa ohessa nelivuotiasta kullanmuruaan kuin kuka tahansa yksinhuoltajaisä. Skywalkerin suvussa vahvana läsnä oleva Voima on tietenkin mukana sotkemassa kuvioita ja kirjan yhden sivun mittaisissa pienoistarinoissa esiintyy kaksikon lisäksi moni muu Star Wars -hahmo. Hauskuttajina toimivat toki myös paljon maanläheisemmät perhe-elämän kommellukset ja lievästä jenkkikuorrutuksesta huolimatta tilanteet aukeavat varmasti suomalaisille lukijoillekin. Etenkin kolmen ensimmäisen elokuvan kuvasto ja dialogi on silti syytä tuntea vähintään pintapuolisesti, sillä muutoin käteen jää lopulta vain nopeasti mielestä haihtuva kokoelma söpöjä ja pikkunäppäriä pilakuvia. Ne, joille jo Tatooine- ja Hoth-planeettojen välinen ero on itsestäänselvyys, ymmärtävät kuitenkin välittömästi, mistä on kysymys.

Brown on viisaasti pitänyt Darth Vaderin ja pojan suhteellisen lyhyenä, joten helposti itseään toistavaksi muuttuvaa vitsiä ei venytetä liiaksi. Hauskuus ja hyvä tunnelma säilyvät näin loppuun saakka ja tämän ansiosta kirjaa silmäilee mielellään myöhemminkin. Brownin piirrosjälki on mukavan selkeää ja lämminhenkistä, joten sen puolesta sisältö viehättänee myös pikkuväkeä. Ja mikä parasta, Darth Vader ei ole yhtään hullumpi isähahmo. Tällä kertaa teoksen oppeja voivat siis soveltaa käytäntöön muutkin kuin kaikkein kiihkeimmät jedi-hörhöilijät. (Tuomo L)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti