Taivaan labyrintissä sukelletaan 1600-luvun alun kuohuvaan aikaan. Euroopassa riehuvat useat sodat ja valtataistelut, joiden keskellä katolinen kirkko yrittää pitää itsepintaisesti kiinni rapistuvan valtakuntansa rajoista. Kirkko halusi hallita myös luonnontieteitä ja sen tutkimusta, päättää mikä on Raamatun mukaista tulkintaa luonnonilmiöistä ja planeetoista. Vanha maailmankuva alkaa kuitenkin vähitellen murentua, kun kaksi tähtitieteilijää nousee vastustamaan kirkon sanelemia totuuksia. Firenzeläinen Galileo Galilei havaitsee kaukoputkellaan jotain, mikä tukee hänen teoriaansa Maan liikkumisesta. Toisaalla saksalainen Johannes Kepler tekee Prahassa tutkimuksiaan, jotka antavat uutta tietoa planeettojen liikkeistä.Stuart Clark on tietokirjailija, joka on tunnettu monista yleistajuisista teoksistaan tähtitieteen alalta. Tämä asiantuntemus näkyy myös hänen kirjassaan, joka perustuu tositapahtumiin. Lähdeteoksina hän on käyttänyt sekä Galilein että Keplerin omia kirjoituksia kuin myös heistä kirjoitettuja elämäkertoja. Molemmista miehistä ja heidän elämänkulustaan Stuart Clark kertoo kirjassaan elävästi ja totuudenmukaisesti. Vain yhden henkilön kirjassaan hän sanoo olevan mielikuvituksen tuotetta. On tietenkin mahdotonta tietää millaisia nämä kaksi tähtitieteilijää todellisuudessa ovat olleet, ja mitä he ovat tunteneet, mutta mielestäni Stuart Clark antaa heistä uskottavan kuvan. Molemmat ovat intohimoisia tutkijoita, joilla on uskallusta uhmata oman aikansa auktoriteetteja.
Taivaan labyrintti –kirjassa kurkistetaan myös tähtitieteilijöiden perhe-elämään. Johannes Kepler joutui monesti taiteilemaan tutkimustyönsä ja perheensä toimeentulon järjestämisen kanssa. Keplerin täytyi rahanpuutteen takia laatia välillä horoskooppeja elättääkseen kasvavan perheensä. Myös lasten kuolemat ja sairaudet kuluttivat aviopuolisoita, ja pienen Friedrich-pojan kuolemasta Barbara-vaimo ei enää toipunutkaan. Kaksi kuukautta vaimonsa kuoleman jälkeen Kepler lähti Prahasta. Mukanaan hänellä oli poikansa ja kaksi tytärtään sekä tärkein omaisuutensa. Kepler oli jälleen vaihtamassa asuinpaikkaa, ja nyt määränpäänä oli protestanttinen Linz. Galileo Galilei puolestaan oli perheetön mies, muttei hänkään ollut vailla perhehuolia. Galileo oli harras katolilainen, mutta siitä huolimatta hänellä oli kolme aviotonta lasta rakastajattarensa Marina Gamban kanssa: tyttäret Virginia ja Livia sekä poika Vicenzio. Tyttärien saaminen hyviin naimisiin oli tuona aikana vaikeaa heidän aviottoman syntyperänsä takia, joten Galileo joutui lähettämään tyttärensä luostariin turvatakseen heidän aikuiselämänsä. Tätä Marina ei koskaan antanut Galileolle anteeksi.
Taivaan labyrintti on ensimmäinen osa Stuart Clarkin samannimisessä romaanitrilogiassa, joten jatkoa on toivottavasti tulossa. Sitä odotellessa voin samalla suositella myös kahta muuta tähtitieteeseen liittyvää romaania. Tiina Kailan kaunis pieni kirja Bruno kertoo filosofi/tähtitieteilijä Giordano Brunosta, joka hänkin, kuten myöhemmin Galileo Galilei, joutui inkvisition vainoamaksi. Alexandra Coelho Ahndoril on kirjoittanut tanskalaisesta Tyko Brahesta romaanin Tyko Brahen tähtitaivas. Johannes Kepler työskenteli kuuluisan Tyko Brahen apulaisena, ja Stuart Clarkin kirjassa kerrotaan myös Keplerin ja Brahen yhteistyöstä, joka ei aina oikein sujunut. Taivaan labyrintti oli minusta mukavaa luettavaa alkutalven tähtikirkkaina iltoina. Viihdyin tämän romaanin parissa. (Sinikka L)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti