Louise Erdrich: Pyöreä talo

Yhdysvaltalaisen Chippewa-heimoon kuuluvan kirjailijan Louise Erdrichin kirjan Pyöreä talo tapahtumat sijoittuvat intiaanireservaattiin ja alkavat vuodesta 1988, jolloin intiaanien asioita aktiivisesti hoitava perheenäiti, ojibweintiaani, raiskataan erityisen julmasti. Tapaus traumatisoi naisen, ja hän vetäytyy kuukausiksi sänkyynsä yksinäisyyteen ja jättää tuomari-aviomiehensä ja 13-vuotiaan Joe-poikansa selviytymään yksin järkyttävästä tapahtumasta. Tarina etenee verkkaiseen tahtiin, ja tapahtumien kertoja on Joe, joka muistelee ja kertaa tapahtunutta vuosien kuluttua, jolloin hän itsekin on jo aikuinen naimisissa oleva lakimies.

Louise Erdrich kuvaa liikuttavasti keskenkasvuisen pojan tuntoja, joka on joutunut ennen aikojaan kokemaan lapsuuden turvallisen maailman romahtamisen ja kohtaamaan aikuisten epäoikeudenmukaisen maailman. Yhtäkkiä onnellisen perheen elämä on muuttunut raskaan painostavaksi. Kun kotona oleminen on Joelle ahdistavaa, hän saa kuitenkin muuta ajateltavaa kaveripiirissä. Tämän poikajoukon toilailuista Erdrich kertoo viihdyttävästi höystäen tapahtumia mustalla huumorilla. Läheisin kolmesta ystävästä Joelle oli Cappy, jota hän kutsui veljekseen, ja joka oli myös paikalla Joen elämän synkimmällä hetkellä. Kun Joe kertoo tarinaansa, on Cappystä enää jäljellä valkoinen risti Montanan valtatien varressa, mutta Cappyn henkeä Joe sanoo kuitenkin kantavansa aina mukanaan.

Pyöreä talo-romaani saa rikostarinan aineksia, kun isä ja Joe yrittävät jäljittää raiskaajaa penkomalla vanhoja oikeusjuttuja, joissa isä on ollut tuomarina. Kirjassa nousee esiin monimutkaisia perhesuhteita ja -salaisuuksia, vääryyksiä, väkivaltaa ja rasismia. Sekava lainsäädäntö estää tuomion antamisen, vaikka syyllinen selviäisikin, niinpä reservaateissa sattuneet raiskaukset johtavat vain harvoin syytteeseen. Kun oikeusjärjestelmä ei toimi tai siihen ei voi luottaa, on otettava lopulta oikeus omiin käsiin.

Rikostapauksen selvittämisen lomassa Erdrich kuvaa paljon intiaaniheimojen perinnetapoja ja uskomuksia, joita katolisuuteen kääntyminenkään ei täysin hävittänyt. Värikkäitä intiaanivanhuksia kirjassa ovat ”mooshum”, Joen isoisä ja Joen ystävän isoäiti Ignatia, jotka vielä kuolemaa odotellessaankin jaksavat muistella entisiä rakkauksiaan estottomasti. Romaanissa palataan usein myös ikiaikaiseen intiaaniheimojen riistoon ja hyväksikäyttöön. Louise Erdrichillä on esimerkkejä reservaatin karusta todellisuudesta, jossa alkuperäiskansojen oikeuksia on aina poljettu valtiovallan pysyessä välinpitämättömänä.

Louise Erdrichin Pyöreä talo on moniulotteinen romaani, ja jo kirjan tapahtumapaikkana oleva intiaanireservaatti herättää mielenkiinnon. Vaikka kirjailija jälkisanoissa kertoo kirjan tapahtumien olevan mielikuvitusta, voisi vastaavanlaista kuvitella tapahtuvaksi myös oikeassa elämässä.  Erdrichin luomat henkilöhahmot ovat elävän ja todentuntuisia niin hyvässä kuin pahassa. Pyöreä talo on muotitermillä ilmaistuna koukuttava kirja, joka pitää lukijan otteessaan loppuun saakka. (Sinikka L)