Tommi Liimatta: Rautanaula

Tommi Liimatan Rautanaula tuo mieleen amerikkalaisten Coenin veljesten synkänhauskat elokuvat. Myös niiden omalaatuinen tunnelma syntyy usein siitä, kun tavallisten ihmisten vielä tavallisempaan elämään sekoittuu hetkeksi ripaus populaarifiktion lajityypeissä lukuisia kertoja toistettuja tragikoomisia juonenkäänteitä. Tosin Rautanaulassa minimalismi on viety vielä astetta pitemmälle. Kirjassa kuvataan keski-ikäistymisen iloja maistamaan päässeen Kai Malmirinteen lähipiirin ympärille nivoutuvaa salaperäistä katoamistapausta, mutta apuun ei kutsuta kaiken nähnyttä rikosetsivää, vaan kadonneen puolison jäljitys tapahtuu melkein loppuun saakka pelkästään perhepiirissä. Osittain jo tästä syystä tapahtumat eivät etene dekkareista tutun johtolangasta toiseen vievät loogisen päättelyn tahdissa. Vihjeet ovat paljon epämääräisempiä ja arjen lomaan sijoitellut pienimuotoiset jännityselementit tajuaa oikeastaan vasta jälkikäteen. Mukana on myös lyhyitä sadunomaisia katkelmia, mutta kaikkein railakkain irtiotto todellisuudesta tehdään kirjan turboahdetuissa seksikohtauksissa, joissa jaksava ja pystyvä Kai Malmirinne hoitelee peräkkäin niin tyttäret kuin äiditkin.

Tarina etenee verkkaisesti ja lähes pelkästään syvyyssuunnassa. Liimatta tarkentaa yksityiskohtiin, joissa mikään ei ole aivan sitä, miltä se aluksi näyttää. Aivan erityisesti tämä pätee Rautanaulan päähenkilöön Kai Malmirinteeseen. Menestyvän myyntitykin sliipattuun maailman alkaa ilmestyä säröjä, kun erään liikematkan jälkeen omakoti-idylliä ylläpitänyt Raisa-vaimo ei olekaan enää kotona odottamassa. Aluksi huolta tuntuu aiheuttavan pelkkä kulissien ylläpito, mutta vähitellen Raisan poissaolo alkaa järkyttää syvemmin Kain tunne-elämää. Tämä ei tosin estä naisseikkailuja harrastavaa miestä jatkamasta edelleen mielipuuhiensa parissa.

Katoamiseen saadaan jonkinlaista selvyyttä, kun Raisa lopulta ottaa kirjeitse yhteyttä Kaihin. Väljähtynyt parisuhde kelpaa selitykseksi myös Raisan Raili-siskolle, jonka kanssa Kai on alkanut selvittää tapahtunutta. Railin perhe-elämässä on omat kipukohtansa, joiden ansiota lienee se, että Raili alkaa vähitellen huomata aukkoja Kain kertomuksessa. Kirjan loppunäytöksessä Kain huomio kääntyy kuitenkin toisaalle, sillä Raisan katoaminen nostaa esiin vanhan lapsuuden tragedian, jonka jälkipyykin selvittely vie viimein niin Kain kuin lukijat lopullisten vastausten äärelle.

Rautanaula on haastava, mutta erittäin palkitseva lukukokemus. Liimatta kirjoittaa niille, jotka haluavat nauttia ja sulatella ajatuksella omaperäisiä kielikuvia sisältävää tekstiä. Tarinan annetaan ajoittain haarautua todella oudoille sivupoluille ja kirjan henkilökuvaus on hetkittäin kuin villiä tajunnanvirtaa. Kokonaisuus pysyy silti hyvin kasassa ja Liimatta pitää huolen siitä, että kirjan parissa myös viihtyy. Nykyään turhan moni kirja etenee aivan liian ennalta arvattavasti, joten tässäkin suhteessa Rautanaula erottuu joukosta edukseen. Täytyy vain toivoa, että monessa mukana olevalta Liimatalta riittää energiaa jatkaa kirjailijan uraansa. (Tuomo L)