tag:blogger.com,1999:blog-1344047755775809744.post1918577300564739401..comments2021-02-10T18:12:20.241+02:00Comments on Iisalmen kaupunginkirjaston vinkkausblogi: Jennifer Holland: Yllättävät ystävykset : 47 kiehtovaa tarinaa eläinmaailmastaAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/18284349011005802833noreply@blogger.comBlogger1125tag:blogger.com,1999:blog-1344047755775809744.post-60455950310910718462014-10-08T14:49:29.902+03:002014-10-08T14:49:29.902+03:00Kirjassa *Yllättävät ystävykset* ei ollut mitään s...Kirjassa *Yllättävät ystävykset* ei ollut mitään sellaista mikä olisi aiempia näkemyksiäni eri lajien välisestä ystävyydestä juurikaan horjuttanut. Kirja jopa alkoi raamatunlauseella, tottakai, voi ei :(<br /><br />Kirjassa toistuivat usein ne tilanteet joita en itse koe millään tapaa ihastuttavina tai suotavina itse eläimen kannalta. Kirja oli minulle siis pääosin vain surullista luettavaa. Siinä vaiheessa kun eläinten oikeudet alkavat edes jossain määrin totetua, eikä kirjan tarinoiden taustalla olevia ihmisen omia luomuksia kuten eläintarhoja,eläinpuistoja, luonnonpuistoja, delfiinireservaatteja enää ole ja lemmikkien pitoa rajoitetaan ja / tai ajetaan alas, (koska sekin on monen 100% vapauttamista ajavan eo-taistelijan mielestä niille haitallista) niin nuokin sekalajiset ilmiöt toivottavasti katoaa, eikä niitä enää synny. Puhumattakaan ilmastokatastrofista joka ehkä vielä saataisiin jollain tavoin kuriin. Lisääntyvät metsäpalot, tulvat ym kun ovat nekin nykyään useimmiten siis ihmisen aiheuttamia.<br /><br />Pelkään kuitenkin että ilmaston ja kuudennen sukupuuton takia nämä sekalajiset tianteet vain lisääntyvät, kun laumoja hajoaa ja eläinten selviytyminen yksilöinäkin alkaa olla vaikeaa. Eli sekin merkitsee vain entistä pahempaa tilannetta koko eläinkunnalle kun ihminen sekaantuu niiden elämään ja niiden omat luonnolliset vaistot ja vietit häviää entisestään.<br /><br />Kirjassa oli vain kolme tilannetta villistä luonnosta, yksi niistä ikävä ja huonosti päättynyt leijona Kamunyakin tarina. Jotta lajien välistä ystävyyttä voisin katsoa edes hiukan positiivisemmin, niin niitä olisi pitänyt olla kirjassa ainakin puolet ja kaikki onnellisesti päättyneitä edes jotenkin. Symbioosisuhteet villissä luonnossa ovat tuiki tavallisia mutta se mihin ne siellä liittyy jäi kirjassa vain parin esimerkin tasolle.<br /><br />Tämä on epäilemättä sangen myyvä kirja sellaisille lukijoille, jotka tahtovat taas kerran viihdyttää itseään koskettavilla eläintarinoilla. Vain yhdessä kirjan kohdassa yksi kirjan henkilöistä toivoi jotain mielestäni järkevää ollen eläinten puolella ja sanoi: " On kauheaa kun ihmisten toimien seurauksena syntyy näitä orpoja joita on sitten hoidettava näin." Olen samaa mieltä.<br /><br />Olen myös sitä mieltä ettei ihmisten tarvitse tästä kirjasta mitään eläinten tunteista oppia, sillä niitä tunteita näkee muutenkin ihan vaan luontoa seuraamalla. En näe oikeaksi sitäkään että meidän ihmistenkään pitäisi toisiammekaan loputtomasti hyväksyä. Se vain ei mene niin, vaikka kuinka toivomme.<br /><br />Tämä maailma ei ole taivas eikä uskonnollinen utopia, eikä sitä sekalajisten eläinten tarinoilla eläinten elämää taas kerran vinouttaen myöskään sen kummemmin tai ratkaisevasti paranneta, päinvastoin.Anonymousnoreply@blogger.com